Skip to content

Inspiraation portaat: Luonto, taide ja toiminta

Anneli Jussila, Anni Kytömäki ja Jennah Vainio
Share on facebook
Share on twitter
Share on email

Tampere Biennale 2.0@UNM -kokonaisuus avattiin tiistaina 25.8.2020 keskustelutilaisuudella Inspiraation portaat: Luonto, taide ja toiminta. Keskustelemassa parikymmenpäisen yleisön edessä Kulttuuritalo Laikun kahvilassa olivat säveltäjä Jennah Vainio, kirjailija Anni Kytömäki ja Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Anneli Jussila. Yleisön pyynnöstä kokosimme keskustelun annista tiivistelmän blogiin.

Tilaisuuden aluksi keskustelijat avaavat omia taustojaan taiteen ja ympäristöasioiden saralla. Anni Kytömäki, jonka kolmas romaani ilmestyy aivan lähipäivinä, kertoo olevansa Luonnonperintösäätiön entinen aktiivi ja hallituksen jäsen sekä Ikimetsän ystävien hallituksen nykyinen jäsen. Hän kertoo myös kuuntelevansa hyvin paljon musiikkia aina kirjoittaessaan romaanejaan.

− Esimerkiksi esikoisromaaniani Kultarintaa luodessani kuuntelin hyvin paljon Sibeliuksen Metsänhaltija-sävelrunoelmaa. Nyt ilmestyvää Margarita-romaania kirjoittaessani taas kuuntelin Amanda McBroomin The Rose -nimistä kappaletta ja myös soitin sitä pianolla. Aina kun oli jonkinlainen jumi kirjoitustyössä, istuin pianon ääreen ja aloin soittaa sitä. Ja niin palaset kerta toisensa jälkeen asettuivat kohdalleen.

Anneli Jussila puolestaan on ollut mukana Luonnonperintösäätiön toiminnassa sen perustamisvuodesta 1995 lähtien − ensin vapaaehtoisena, sitten palkattuna työntekijänä ja viimeisen 15 vuoden ajan järjestön toiminnanjohtajana. Opintojen kautta hänellä on myös taidehistorian ja maisemantutkimuksen asiantuntemusta.

Tampere Biennalen luontoteeman takana on taiteellinen johtaja Jennah Vainio, jonka tausta on metallimusiikissa ja sähkökitaran soitossa.

− Kun aloitin Tampere Biennalen taiteellisena johtajana, oli minulle ehkäpä juuri oman taustani vuoksi selvää, että halusin koota mahdollisimman moniäänisen festivaalin. Myös luontoteema tuli mukaan jo varhain, ennen ”Ruotsin Gretaa” eli Greta Thunbergin nousua julkisuuteen.

Voiko taide kannustaa tekoihin?

Keskustelutilaisuuden otsikko syntyi Jussilan ja Kytömäen ideoinnin pohjalta.

− Monille on varmasti tuttua, että kun luonnossa kulkee, kokee hyviä ajatuksia ja se saattaa innostaa tekemään jonkunlaisen taideteoksenkin. Mutta halusimme miettiä, miten taideteoksen kautta voisi innostaa ihmisiä toimimaan luonnon puolesta, kertoo Kytömäki.

− Kun ajattelen omia teinivuosiani, teki minuun todella ison vaikutuksen tietyt sävellykset, kuten Antonin Dvořákin Sinfonia uudesta maailmasta. Se oli minulle hyvin tärkeä teos ja kuuntelin sitä aina, kun koin teini-ikäisen maailmantuskaa ja pelkoa metsien tulevaisuudesta ja siitä, miten maailman käy. Teos maalasi kuvan koskemattomasta erämaasta jossakin kaukana, ja koin palavaa halua lähteä sinne vaeltamaan.

Kaikissa Kytömäen romaaneissa on vahva luonnonsuojelullinen sanoma, ja kirjailija toivoo sen myös vaikuttavan lukijoiden tekemiin valintoihin elämässä.

− Luonnonsuojeluhan on lopulta hyvin helppoa, koska se sopii kaltaisilleni laiskoille ihmisille. Voi jättää niin paljon asioita tekemättä, ja se on itsessään hyvän tekemistä, hän huomauttaa ja luettelee vaikuttavaksi toiminnaksi esimerkiksi lentämättä jättämisen tai uusien vaatteiden ostamatta jättämisen.

Taiteilijat aktivisteina

Anneli Jussila kertoo, että maalaustaiteessa romantiikan aikakaudella alettiin ensimmäisen kerran kuvata koskematonta luontoa. Vuonna 1832 yhdysvaltalainen kuvataiteilija George Caitlin keksi idean kansallispuistoista. Yhdysvaltain maisemamaalauksessa vaikutti tuohon aikaan Hudson-joen koulukunta, ja heidän töidensä sekä ensimmäisten valokuvien kautta luonnonsuojelu oikeastaan syntyi Yhdysvalloissa.

− Suomessa taiteen kultakaudella mm. Akseli Gallen-Kallela toi visuaalisesti nähtäville erämaan, josta Sibelius sävelsi myös. Siinä mielessä sama juttu tapahtui Suomessa, sen jälkeen tännekin alettiin perustaa kansallispuistoja, Jussila muistuttaa.

Jennah Vainio huomioi, että industrialismin alkuvaiheilla 1700−1800-lukujen taitteessa ja siitä eteenpäin, kun romanttinen liike sai enemmän voimaa, myös musiikissa haluttiin juhlistaa luontoa:

− Haluttiin tavallaan palata takaisin, koska kaupungistuminen pelotti. Vähän samaa henkeä tuntuu olevan nykymaailmassa.

Anni Kytömäki täydentää, että 1800-luvun lopulla, kun Suomessa perustettiin ensimmäiset kansallispuistot, asiaa perusteltiin muinaisaikojen arvoilla ja hyvinkin kaunopuheisesti. Vedottiin muun muassa siihen, että muuten tulevat sukupolvet eivät saa tietää, millaisista lähtökohdista esimerkiksi Kalevala on kummunnut. Vasta myöhemmin on alettu korostaa yhä enemmän tieteellisiä syitä, kuten metsätalouden kehittämistä.

− Kultakaudella taiteilijat olivat myös hyvin kärkkäitä ottamaan kantaa metsien puolesta, kertoo Kytömäki.

− Gallen-Kallela, Pekka Halonen ja J. K. Inha eivät pelkästään kuvanneet näitä ihania metsämaisemia, vaan he vastustivat hakkuita jyrkin sanankääntein. Esimerkiksi Gallen-Kallela maksoi Ruovedellä lähimaanomistajille siitä, että heidän mailleen jätettiin joitain isoja mäntyjä pystyyn, joten heillä oli myös hyvin tulisieluista toimintaa.

Vaikuttaa voi monin tavoin

Jennah Vainio heittää ilmaan kysymyksen, voidaanko ajatella, että taiteilijalla on nykypäivänä jopa velvollisuus ottaa kantaa ympäristöasioihin, luonnonsuojeluun ja ilmastonmuutokseen.

− En sanoisi näin, mutta taiteilijat ovat kyllä yhä ympäristötietoisempia, kertoo Anneli Jussila, ja listaa sanojensa vakuudeksi muutamia esimerkkejä, joita kulttuurin ja taiteen edustajat ovat toteuttaneet Luonnonperintösäätiön kanssa. On festivaaleja, jotka ovat halunneet kompensoida tapahtuman hiilijalanjälkensä. On taiteilija Marika Tomu Kaipaisen ideoima Taiteen metsä -kampanja. On Kirsi Kunnaksen tulevasta kirjasta lahjoitettava osuus ihan oikean Tiitiäisen metsän hankintaan.

− Ja Tampereella kun ollaan, niin haluan mainita Tampereen Kulttuurikamari Oy:n olevan yksi kaikkein suurimpia lahjoittajiamme. He ovat keränneet meille rahaa todella pitkäjänteisesti, mainitsee Jussila. Samalla hän muistuttaa, että Luonnonperintösäätiön perustaja Pentti Linkola oli itsekin taiteilija, kaunokirjailija.

− Penttihän toteutti omassa toiminnassaan nimenomaan taiteen ja vaikuttavuuden ykseyttä.

Anni Kytömäen mielestä taiteilija on velvollinen ottamaan kantaa itselleen tärkeisiin asioihin. Toisaalta hänen mielestään paasaaminen ei tuota tulosta, vaan vaikuttavuuden pitäisi tapahtua rivien välissä.

− Toisaalta vaikkapa Aki Kaurismäkihän ei elokuvissaan tuo luonnonsuojelua esille, huomauttaa Jussila.

− Mutta sen sijaan mielipiteissään hän tuo. Hänhän lahjoitti meille 100 000 euroa Lapissa olevan Seitasaaren ostoa varten. Se on suurin suojelualueemme, ja hän on hienoilla elokuvillaan kerännyt ne rahat.

Ympäristövaikutusten kompensoinnistakin ehditään keskustella vielä hetki. Kytömäki kertoo ostaneensa oman esikoisteoksensa tekijäpalkkioilla kolmen hehtaarin metsän, jonka hän on suojellut Metso-ohjelman kautta. Suojelukorvauksilla hän on saanut ostettua vielä kaksi metsää lisää, ja nyt hänellä on omaa suojeltua metsää jo yhteensä 11 hehtaaria. Vaikka Kytömäki ei varsinaisesti usko kompensoinnin autuaaksi tekevään voimaan, on hän näin kuitenkin kompensoinut fyysisiin kirjan kopioihin kulutettua paperia eli puuta.

Vainion taiteellisessa työssä eli säveltämisessä ei fyysisiä esineitä synny, mutta sen sijaan tietokoneet ja sähkösoittimet kuluttavat sähköä. Niinpä hän on kiinnittänyt huomiota sähkösopimuksensa ekologisuuteen. Myös festivaalin taiteellisena johtajana hän on pystynyt vaikuttamaan asioihin konkreettisesti.

− Tahdoin Tampere Biennalelle yhteistyökumppanin, jonka avulla festivaaliyleisö voisi toimia Kuuntele luontoa -teeman mukaisesti myös omassa elämässään. Löysimme Luonnonperintösäätiön, jonka Suojele pala Pirkanmaata -kampanjalle kannustamme lahjoittamaan festivaalivierailujen yhteydessä vapaaehtoisen tukimaksun.

Tampere Biennalen alkuperäinen suunnitelma oli kerätä kampanjalle lahjoituksia viime huhtikuisen festivaalin yhteydessä. Festivaali yhtenä yhtenäisenä tapahtumana kuitenkin peruuntui, ja koska koronavirusepidemian vuoksi käteiskeräys ei olisi turvallinen korvaavien konserttienkaan yhteydessä, pyydämme lahjoittamaan Suojele pala Pirkanmaata -keräykseen (tai muuhun valitsemaasi kampanjaan) Luonnonsäätiön verkkosivujen kautta.

Lue lisää:
Luonnonperintösäätiö
Ikimetsän ystävät ry

Tilaa uutiskirje

Saat uutiset, blogikirjoitukset ja parhaat ohjelmatärpit suoraan sähköpostiisi. Lähetämme kevään aikana noin viisi uutiskirjettä, ja voit perua tilauksesi milloin tahansa.