Nykymusiikkifestivaali Tampere Biennalen vuoden teemana on mielen maisemat. Säveltäjä Aki Yli-Salomäki yhdistelee sävellyksessään sekä instrumentaali- että elektronisia äänimaisemia puheeseen ja muuhun keholliseen äänistöön. Sävellys voi ottaa vahvasti kantaa myös yhteiskunnallisiin hyvinvoinnin teemoihin.
Tätä kirjoitettaessa Suomi on juuri tullut viidettä kertaa peräkkäin rankatuksi maailman onnellisimmaksi valtioksi. Epäilemättä Suomen valtion rajojen sisäpuolella asuu kansalaisia, joita voisi luonnehtia onnellisiksi. Viime vuosina yhä useammalle on kuitenkin kasaantunut ongelmia, jotka lävistävät kaikki yhteiskuntakerrokset: pandemia, ilmastonmuutos, ja hyvin yllättäen nyt myös kovin lähellä tuntuva sodan uhka. Ne, sekä eriarvoisuus, köyhyys, addiktiot ja syrjäytyminen voivat kaikki osaltaan aiheuttaa “painetta kattilassa”. Tai mitä nyt äkillisesti voi kenelle vaan käsiteltäväksi tullakin, vaikkapa sairauden tai onnettomuuden muodossa. Elämä voi alkaa tuntua arvaamattomalta, jopa sattumanvaraiselta.
Mielen maisemat esiin musiikilla
Mielenliikkeitä ja etenkin sen epätasapainoa on länsimaisen taidemusiikin alueella viimeisen vuosisadan aikana pääsääntöisesti käsitelty varsin samansuuntaisesti, usein inhorealistiseen tapaan. Raaka, “sekoileva” ja shokkiefektejä hakeva ilmaisu alkoi kuitenkin jo viimeistään vuosituhannen vaihtuessa olla jo auttamattoman vanhanaikainen käsittelytapa. Mitään niin shokeeraavaa ei voi kirjoittaa, etteikö se olisi jossakin jo nähty ja kuultu.
Toinen seikka on se, että alakulon tunnelma ei nähdäkseni välity huutamalla ja sätkimällä, vaan pikemmin tasaisella, vakaasti ja verkkaisesti eteenpäin vaeltavan ilmaisulla. Tampere Biennalessa kantaesitettävässä kappaleessani Mitä haluat sanoa halusin säveltää mielen alavirran ja laskostaa sen hiljalleen eri muodoissaan kuultavaksi. Virran, joka vie ja ohjailee, mutta jota voi olla vaikea ohjailla. Sellaistahan se elämäkin usein on.
Musiikillisesti tuntui tehokkaammalta tavalta maalata eri sävyillä kuin täysin väreillä, ts. säveltää samankaltaista, ei niinkään samanlaista musiikkia. Dramaturgisesti haaste on tietysti se, miten luoda näistä lähtökohdista riittävästi erilaisuutta musiikillisiin peräkkäisyyksiin. Kuinka luoda mielikuva alakuloisesta mielenmaisemasta tai mielen ääripäitä tasaavasta masennuslääketilasta ilman, että väännetään kaikki rautalangasta, alleviivataan tai kiusallisesti ylikorostetaan? Tekstiä käyttäessä asioiden esittäminen on tietysti suoraviivaisempaa ja helpompaa, mutta voi instrumentaalimusiikin avullakin luoda monenlaisia mielikuvia ja vaikutelmia.
Elektronista, akustista, erilaisia äänimaisemia hyödyntäen
Mitä haluat sanoa voidaan esittää akustisena tai elektroakustisena versiona. Tekemäni elektroninen osuus fuusioituu akustiseen soittimistoon sitä hienovaraisesti laajentaen. Sen on tarkoitus olla nimenomaan pieni soinnillinen lisä kokonaisuudessa, ja välillä se loitontuu kuulumattomiin.
Halusin ihmisäänen mukaan myös elektroniseen osuuteen, luomaan dialogia muusikoiden olevaistavien äänten kanssa. Monen vaihtoehdon läpikäymisen ja lähes puolen vuoden pähkäilyn jälkeen syttyi yläkerrassa lamppu: minullahan on myös itselläni ääni! Näin päädyin sitten käyttämään sitä tuttua ääntä, eikä sen taltiointikaan isompia esteitä aiheuttanut. Lo-fi pohjalta mentiin. Äänitin oman puheosuuteni puhelimella, josta ne päätyivät jatkokäsittelyyn. Olen tässä kappaleessa siis kirjaimellisesti löytänyt oman ääneni.
Musiikki on myös yhteiskunnallista vaikuttamista
Joskus ajattelin, ettei oman musiikkini tarvitse olla millään tavoin yhteiskunnallista. Se tarjosi turvapaikan, neutraalin tilan, hetkellisen irtioton kaikesta. Yhteiskunnallisen aiheiston käyttäminen tuntui etäiseltä.
Vuosikymmenten aikana vahvistuneet globaalit ympäristöongelmat sekä todellisuudesta ja tieteestä vieraantuneen höpöpuheen valtavirtaistuminen tuntuvat kuitenkin pakottavan ottaa kantaa jollakin tavoin. Yhteiskunnallista vaikuttamista voi monin tavoin toki tehdä ihan puhtaasti yksityishenkilönkin, mutta tässä ajassa, juuri tällä hetkellä tuntuu luontevalta heijastella myös omissa kappaleissa tätä epätavanomaista aikaa. On tarve olla hereillä, osallistua ja toimia.
Aki Yli-Salomäki
Mitä haluat sanoa kantaesitetään Zagros Ensemblen konsertissa lauantaina 9.4. Raatihuoneella.
Kuva: Juha Torvinen
