Kalevi Aho, yksi merkittävimmistä ja tunnetuimmista nykysäveltäjistämme, täytti maaliskuussa 75 vuotta. Juhlavuosi näkyy monen suomalaisorkesterin ohjelmassa ja myös Tampere Filharmonian konsertissa Tampere Biennalessa 12. huhtikuuta. Sävellystyön ohella Aho on tullut tunnetuksi taitavana ja yhteiskunnallisesti valveutuneena kirjoittajana. Blogissamme hän pohtii säveltäjän roolia yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Television Kulttuuricocktail-ohjelmassa oli maaliskuussa aiheena kantaa ottava taide, josta keskustelivat teatteriohjaaja Erik Söderblom ja säveltäjä Olli Virtaperko. Söderblomin mielestä maailmassa tapahtuu parhaillaan niin paljon kauhistuttavia asioita, ettei taiteilijakaan voi olla vain hiljaa.
Olli Virtaperko puolestaan puolusti taiteilijan riippumattomuutta kaikesta siitä, mitä tapahtuu ympärillä. Viime marraskuisessa Rondo-lehdessä Virtaperko rinnasti kantaa ottavan taiteen ”vihervasemmistolaisuuteen”, jota edustavat taiteilijat ovat hänen mielestään palauttaneet hyvän ja pahan sekä oikean ja väärän retoriikan taidepuheeseen. Tämä on alkanut muistuttaa Virtaperkon mielestä monilta osin puolen vuosisadan takaista moraalista esikuvaansa, taistolaisuutta.
Itse en ole tiedostanut ainakaan säveltäjien keskuudessa Virtaperkon kuvaamaa ajattelutapaa jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan – näinhän Virtaperko otsikoi Rondon kirjoituksensa. Nykymaailman ja koko ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyvät jättiläismäiset ongelmat ovat alkaneet kyllä heijastua myös taidemusiikkiin monen säveltäjän tuotannossa, mutta tämä ei ole toistaiseksi johtanut ahtaaseen dogmaattisuuteen.
Musiikillisia kannanottoja
Taiteilija elää omassa ajassaan, imee ja heijastaa sen ilmapiiriä, ja kaikkina aikoina merkittävimmät säveltäjät ovat ilmentäneet teoksissaan myös yhteiskunnallisia kannanottojaan. Tässä mielessä mitä suurimmassa määrin poliittisia säveltäjiä olivat mm. Beethoven, Wagner, Sibelius tai Šostakovitš. Wagner oli suorastaan poliittinen aktivisti Dresdenin vallankumousyrityksessä 1849 ja joutui tästä syystä 13 vuodeksi maanpakoon. Sibeliuksen teosten koettiin antavan äänen Suomen itsenäistymispyrkimyksille vuosisadan vaihteessa.
Miten taiteilijan pitäisi siis suhtautua nykyhetkeen, jossa järjetöntä, vihattavaa sotaa käydään Ukrainassa ja Gazassa, militarismi on voimissaan ja uhkaa jo maailmanrauhaa, vallasta juopuneet rikolliset johtavat monia maita, jyrkän oikeistolaiset liikkeet ovat monessa maassa päässeet valtaan, minkä seurauksena yhteiskunnallinen eriarvoisuus on jatkuvasti kasvamassa, luontokato kiihtyy ja ilmastonmuutos on yhä konkreettisemmin läsnä?
Jos taiteilija olisi vain hiljaa ja keskittyisi omiin kauneusmaailmoihinsa, silloin hän samalla hiljaisesti, passiivisesti hyväksyisi kaiken sen mitä on tapahtumassa. Oma ratkaisuni oli luoda voimakas, sanaton musiikillinen kannanotto – säveltää viime vuonna 18. sinfonia, joka ilmentää pelkällä musiikilla, ilman konkreettista ohjelmaa juuri edellä kuvattuja tuntoja (Mikkelissä 8.2. kantaesitetty teos on kuultavissa Yle Areenassa 8.4. saakka).
Taiteilijat eivät ole ainoita ihmisiä maailmassa, joita kauhistuttaa kaikki se mitä maailmassa juuri nyt tapahtuu. Mutta jos yleisö kuulee sävellyksen, joka antaa vakuuttavan soivan ilmiasun ajan hengelle, ahdistavallekin, ja samalla kykenee ilmaisemaan yleisön omia vastaavia tuntemuksia, kuulijat ovat vain hyvin kiitollisia.
Näin teos voi saada kuulijat myös ajattelemaan ja pohtimaan omaa tilaansa, miten me kaikki voisimme ruohonjuuritasolla toimia paremman yhteisen tulevaisuuden eteen.
Kalevi Aho
Kalevi Ahon Syvien vesien juhla esitetään Tampere Filharmonian konsertissa Virtauksia tulevaan – From Wasteland to Wonderland perjantaina 12.4. klo 19. Syvien vesien juhla on hurja orkesterifantasia, kuvaus alitajunnan syvistä vesistä ja sen tummanpuhuvista, pinnanalaisista intohimoista.
Blogiyhteistyössä Teosto 