Säveltäjä Markku Klamin uusi teos, TampereRaw’n Tampere Biennalessa kantaesittämä Elegia syntyi Klamin ja hänen vaimonsa Katja Klamin yhteistyönä. Teos käsittelee lapsettomuutta, muistisairauksia, globaaleja konflikteja ja ilmastonmuutosta.
Uusi sävellykseni Elegia syntyi Tampere Biennalen tilauksesta. Tilaajaan toiveena oli, että teoksen aihepiiri liittyisi ihmiskohtaloihin. Arnold Schönbergin (1874-1951) Pierrot lunairessakin (1912) tunnetuksi tekemä sopraanon, huilun, klarinetin, viulun, sellon ja pianon yhdistelmä valikoitui tilaajan ehdotuksesta Elegian kokoonpanoksi.
Vokaaliteoksen kohdalla sävellystyö yleensä käynnistyy sopivan tekstin etsimisellä. Ihmiskohtalot laajasti ymmärrettynä on valtava aihepiiri, joten sopivista teksteistä ei lähtökohtaisesti ollut pulaa.
Mielenkiintoni alkoi suuntautua paitsi henkilökohtaisiin, myös laajemmin ihmisyhteisöjä koskettaviin kohtaloihin, erilaisiin tarinoihin. Tästä virisi jo pitempään mielessäni ollut ajatus yhteistyöstä puolisoni Katja Klamin kanssa. Puolisoni runoista valitsin teoksen eri osiin tekstejä, joiden keskeinen aihepiiri on luopuminen ja menetys – molemmat tyypillisiä ihmiskohtaloita.
Elegiaan valikoituneiden runojen aiheina on tahaton lapsettomuus, muistisairaudet, globaalit konfliktit ja ihmisen toiminnan vaikutukset ympäröivään luontoon. Näissä kaikissa on kyse osaltaan luopumisesta ja menetyksestä: luopuminen unelmasta kokea läheltä uuden elämän ihme ja olla vanhempi lapselleen, luopuminen kyvystä toimia itsenäisesti ja oman persoonansa menettämisestä vääjäämättä etenevän muistisairauden runtelemana, sekä luopuminen ympäröivästä yhteisöstä ja luonnosta – juuri niistä elämän mahdollistajista, joita me ihmiset kaikkialla maailmassa tarvitsemme.
Teksti säveltäjän apuna
Aloittaessani uutta sävellystyötä tunnen usein epävarmuutta siitä, mitä valitsisin uuden teoksen lähtökohdiksi ja keskeisiksi sisällöiksi. Kun valinnanvaran mahdollisuudet ovat periaatteessa rajattomat, haasteeksi nousee helposti päätökset, millaisiin ominaisuuksiin musiikillista materiaalia pyrkii rajaamaan ja millaiseen musiikilliseen kokonaisuuteen pyrkii. Tämä on mielestäni teoksesta toiseen sävellystyön haastavin osuus: löytää jonkinlaista järjestystä ja rakennetta mahdollisuuksien loputtomalta tuntuvan kaaoksen keskellä.
Tähän pohdintaan teksti omana taiteenlajinaan tuo säveltäjälle merkittävää apua. Teksti sisältää jo itsessään oman maailmansa erilaisine sisältöineen, käsitteineen ja merkityksineen. Mielenkiintoista on myös pohtia sitä, missä määrin oma tulkintani tekstistä ja sen sanomasta on samanlainen (tai ennemminkin erilainen) kuin kirjoittajalla. Vastaanottajan tulkinta teoksesta – oli sitten kyseessä teksti, musiikkiteos, elokuva tai jokin muu taideteos – on aina yksi lenkki lisää teoksen tekijyyden jatkuvassa ja monisyisessä prosessissa.
Säveltäjänä pyrin kunnioittamaan alkuperäistä tekstiä. Haluan päästä selville sen sisällöistä ja merkityksistä luomalla oman, pohditun käsitykseni tekstin sanomasta. Kunnioituksesta tekstiä ja sen tekijää kohtaan pyrin säveltämään lauluäänten osuudet niin, että tekstistä olisi mahdollista saada selvää, ainakin suurimmaksi osin. Tämä käy tietysti haastavaksi silloin, kun musiikissa noustaan kunkin äänialan korkeimpaan rekisteriin. Tekstin selkeyden säilyttämisen vuoksi usein sävellänkin lauluosuuksia melko matalalle alueelle. Tästä syystä Elegiassakin sopraano liikkuu voittopuolisesti matalammassa rekisterissä.
Tekstin kunnioittamiseen sävellystyössä liittyy kohdallani myös se, että pyrin löytämään mielestäni sopivia musiikillisia vastineita tekstin sisällöille ja yksittäisten sanojen soinneille. Tämä auttaa sävellyksen materiaalien rajaamisessa – kun tekstiä pitää eräänlaisena ohjenuorana, on musiikillisten materiaalien ja musiikin muodon ideointi jossain määrin sujuvampaa kuin puhtaasti instrumenttiteoksen tapauksessa. Parhaassa tapauksessa sana tai sanat alkavat suoraan soida mielessäni ja suorastaan vaatia tietyntapaista musiikillista materiaalia ympärilleen. Säveltäjän haasteena on pyrkiä myös arvioimaan kriittisesti näitä intuition tarjoamia eli aiempaan koettuun ja opittuun perustuvia ideoita. Toisaalta omaa intuitiota ei nähdäkseni tarvitse lähtökohtaisesti pyrkiä vastustamaan.
Elegian kolme osaa
Elegian ensimmäinen osa, Minä kuvittelin sinulle elämän, keskittyy tahattoman lapsettomuuden herättämiin ajatuksiin ja tunteisiin. Kaipaus, suru, toivo ja haikeus yhdistyvät ajoittaisiin tunnekuohuihin: Miksi tämä tuska tuli kohdallemme? Voisiko toiveemme vielä toteutua? Saisimmeko olla osallisena uuden elämän ihmeessä ja seurata sen kasvua ja kehitystä? Näitä ja monia muita vastaavia ajatuksia jokainen tahattomasta lapsuudesta kärsivä tulee varmasti pohtineeksi.
Toisessa osassa, Hiipuen, musiikki jähmettyy hitaisiin ja viipyilevin, toisinaan rikkoutuviin sointeihin. Osan teksti keskittyy omaishoitajuuden kokemuksiin ja ristiriitaisiin tuntemuksiin, joita läheisen henkilön muistisairaus aiheuttaa. Toisen ihmisen persoonan hiipuminen tuottaa suurta tuskaa. Häämöttävä kuolema voi siksi näyttäytyä myös vapauttavana päätöksenä pois kuihtumiselle.
Viimeisen osan, Palava maa, lyhyt ja ytimekäs, toteava teksti vie vääjäämättömästi etenevän ilmastonmuutoksen ja globaalien konfliktien keskelle. Mikä saa yksittäiset ihmiset ja laajemmatkin yhteisöt toimimaan tavoilla, jotka murentavat rauhallisen ja turvallisen elämän sekä kestävän tulevaisuuden edellytyksiä? Näiden valtavien kysymysten edessä kokee usein voimattomuutta ja omat, henkilökohtaisen elämän vaikutusmahdollisuudet tuntuvat pieniltä. Suurta murrosta joutuu ikään kuin seuraamaan sivusta.
Elegia on sävelletty Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahaston tuella. Haluan kiittää lämpimästi puolisoani Katjaa koskettavista ja ajatuksia herättävistä teksteistä, Tampere Biennalea tilauksesta ja Sibelius-rahastoa tilauksen tukemisesta sekä teokseni kantaesittäviä muusikoita yhteistyöstä.
– Markku Klami
Kuva: Laura Karlin
TampereRaw to 7.4. klo 19 Vanha kirkko
