TampereRaw

20-vuotista taivaltaan suomalaisessa musiikkielämässä juhliva, vastikään Madetoja-palkittu nykymusiikkiyhtye TampereRaw on onnellinen saadessaan esiintyä jälleen pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa ja tärkeän tukijansa, Tampere Biennalen festivaalilla. Niin TampereRaw, Tampere Biennale kuin Biennalen taiteellinen johtaja Jennah Vainiokin ovat osoittaneet kyntensä ja muuntautumiskykynsä radikaalisti muuttuvan maailman pyörteissä. Johtoajatuksena on elävä taide ja erilaiset ihmiset sen äärellä. TampereRaw’n konserttiohjelmaan Jennah Vainio on valinnut teemaksi ihmisäänen, ihmiskohtalon ja leikkivän ihmisen. Konsertti esittelee yleisölle Tampere Biennalen tyylille uskollisena jotain aivan uutta, muistoja menneiltä vuosilta sekä takuuvarmasti vahvoja elämyksiä.

Tämän vuoden TampereRaw’n Biennale-konsertissa kuullaan kahden jo edesmenneen suomalaisen modernismin suurmiehen, Usko Meriläisen ja Erkki Salmenhaaran musiikkia, tamperelaisen säveltäjän ja musiikkivaikuttajan Ilari Laakson tuotantoa muutaman vuoden takaa, teos suomalaistaustaiselta petroskoilaissäveltäjä Anastasia Salolta sekä kaksi kantaesitystä. Toinen kantaesitys on Tampere Biennalen taiteellisen johtajan Jennah Vainion alun perin lyhytelokuvaa varten sävelletystä musiikista ammentava teos jousitriolle ja videolle, toinen taas Tampere Biennalen tilausteos säveltäjä Markku Klamilta. Klamin vokaaliteoksen ihmisyyden ympärille kietoutuvat tekstit on kirjoittanut hänen puolisonsa Katja Klami ja runojen keskeinen aihepiiri on luopuminen ja menetys.

TampereRaw’n soittajat odottavat innolla, minkälaisen soivan ääni- ja kuvamaiseman tämä ihmisiä ja ihmiskohtaloita yhteen tuova konserttikokonaisuus luo ympärilleen. Konserttimme tunnelmaa kuvatkoon Ilari Laakson sanat El sueño -teoksen esittelystä:

”Suunnat ja etniset ryhmät vaihtelevat vuosisatojen myötä, pakolaisuuden aiheuttajat sen sijaan pysyvät ennallaan. Luonnonkatastrofien lisäksi aiheuttajia ovat ihmisen sivistymättömyys ja ahneus. Niiden seurauksia ovat sairaudet, sota, vallanhimo ja uskonnollinen fanatismi. Tätä taustaa vasten kuulen sefardijuutalaisten vanhan kehtolaulun kaukaa kantautuvana hyvyyden ja rakkauden ilmentymänä.” Olisiko taide se, joka tuo esiin ihmisestä ja ihmisyydestä sen tärkeimmän; rakkauden.