Skip to content

Lapsuuden metsikössä

Share on facebook
Share on twitter
Share on email

Muistan pienenä, kun muiden Itä-Helsingin lähiön lasten kanssa leikimme intiaani- ja supersankarileikkejä lähimetsikössämme. Metsä tuntui suurelta ja salaperäiseltä. Kaikki oli jännittävää ja arvoituksellista, elämää suurempaa seikkailua. Sodan kauhut kokeneet alkoholisoituneet veteraanit majoineen ja tulisijoineen olivat toisen heimon asumuksia, joita me lapset välttelimme. Emme kuitenkaan heitä pelänneet, he olivat hyväntahtoisia meitä pieniä kohtaan ja antoivat meidän juoksennella keskuudessaan.

Vanhemmiten olen aika ajoin palannut noihin aikoihin ajatuksissani ja arvelen, että rakkauteni luontoa ja kanssaihmisiä kohtaan syntyi osittain näiden kokemusten kautta. Luonto ihmisen alkukotina, jossa kaikkien – niin säiden kuin muiden elävien – kanssa pitää tulla toimeen. Rakastan sitä rauhaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, jonka voin kokea vaikka päiväpurjehduksen jälkeen lipuessani melkein tyynessä saaren rantaan, haistaessani auringon lämmittämän vehreyden luoman tuoksujen kimaran sieraimissani ja kuullessani lintujen laulun ja aaltojen liplatuksen. Tai kokiessani karun pohjoisen luonnon sitkeyden ja kauneuden. Tai ihan vaan aamulenkillä Urho-koirani kanssa törmätessäni lähiömme asukkeihin – oraviin, mustarastaisiin ja rusakoihin.

Sävellyksissäni luontomystiikka onkin tavalla tai toisella aina ollut läsnä. Jousiorkesteriteos Frozen Liquid ottaa kantaa napajäätiköiden sulamiseen, kamariorkesteriteos Ablaze on tulen ylistyslaulu, Winterborn taas arktisen alueen luontomme ihastelua ja elämän kiertokulun tarkastelua.

Säveltäminen prosessina on minulle suurta seikkailua, jossa vain mielikuvitus on rajana. Säveltäminen on kuin se lapsuuden metsikkö, jossa arkisetkin asiat muuttuvat elämää suuremmiksi ja monitahoisimmiksi. Luonto sen kaikessa moninaisuudessaan on paikka, jonka keskelle mieleni ja kehoni aina halajaa ja josta saan jonkinlaista alkukantaista, vahvaa inspiraatiota ja energiaa. Se kannustaa alati eteenpäin niin elämässä kuin musiikissakin. Toivonkin tämänkertaisen Tampere Biennalen herättävän samanhenkisiä muistoja ja kokemuksia kaikkien kuulijoidemme keskuudessa.

Jennah Vainio
Taiteellinen johtaja
Tampere Biennale 2020

Tilaa uutiskirje

Saat uutiset, blogikirjoitukset ja parhaat ohjelmatärpit suoraan sähköpostiisi. Lähetämme kevään aikana noin viisi uutiskirjettä, ja voit perua tilauksesi milloin tahansa.