Tampere Biennalen uuden taiteellisen johtajan Minna Leinosen bloggaus on muokattu hänen puheenvuorosta Suomen Säveltäjät ry:n osana vuoden 2022 Tampere Biennalea järjestetyssä seminaarissa ”Inhimillisyys ja epäinhimillisyys sävellystyössä”.
“Se mikä tuottaa oikeaa musiikkia on vain ja ainoastaan kekseliäisyys, mielikuvitus ja luovan mielen inspiraatio – jos ja kun tekijällä on jotain sanottavaa.” Näin kirjoitti Arnold Schönberg oppaassa aloitteleville säveltäjille vuonna 1942. Mutta mitä tämä säveltäjän sanottava on ja mistä se kumpuaa?
Kertoessaan uuden oopperansa Innocence tekemisestä Kaija Saariaho sanoi Helsingin Sanomissa, että tutkimme ihmisyyttä musiikin läpi, koska jollakin tavalla se vie meitä syvemmälle. Säveltäjä pystyy musiikillisesti ilmaisemaan asioita, joita ei voi sanoin ilmaista. Taide on maailmansuhteen ilmaisemista pyrkiessämme sopeutumaan tai ottamaan kantaa muuttuvaan elinympäristöön. Se voi auttaa säveltäjää, esittäjää ja kuulijaa abstrakteilta hyperobjekteilta tuntuvien ilmiöiden ymmärtämisessä. Taide voi luoda uusia tapoja suhtautua maailmaan ja koskettaa tavalla, jota ei voi tavoittaa saarnaamalla.
Tunnekokemus syvenee
Otan esimerkin omasta pysäyttävästä kokemuksestani. Joidenkin tutkimusten mukaan merisirri on Suomessa ensimmäinen lintulaji, joka kuolee ilmastonmuutoksen vuoksi sukupuuttoon. Merisirri pesii ainoastaan puuttomilla tuntureilla, ja sen elinolosuhteet kapenevat tuntureiden pusikoituessa. Uusinta Ensemblen tilaamassa teoksessa Sirri gambisti Mikko Perkola artikuloi merisirrin hätähuutoa ja paikoin myös toivon pilkahduksia. Sirrin kantaesityksen jälkeen sain kommentin kuulijalta, että teos oli koskettanut häntä. Hän kertoi ensi kertaa ymmärtäneensä ilmastonmuutoksen emotionaalisella tasolla. Medioiden informaatiotulva ei tavoittanut sisintä, mutta musiikin kautta hän myötäkoki ilmastokriisin, minkä seurauksena suhde aiheeseen syveni. Samalla kokemuksesta tuli jaettu minun ja kuulijan välillä.
Parikymppisenä musiikkiopiston opettajana vein teini-ikäiset musiikin hahmotustaitojen oppilaat kuuntelemaan Tapio Tuomelan toista sinfoniaa. Konsertin jälkeen eräs oppilas pohti kuulemaansa ja sanoi: ”Ei ole olennaista, onko musiikki rumaa vai kaunista. Tärkeintä, että se tuntuu jossain.”
Joskus kuulee sanottavan, että musiikki on musiikkia ja kaikki muu on siihen päälle liimattua. Mutta onko sittenkään? Koska sävellykset eivät synny tyhjiössä, on luonnollista, että ihmisyys teoksen takana ja teoksen lähtökohdat kiinnostavat kuulijaa. Teosesittely tai säveltäjätapaaminen ennen konserttia voivat virittää kuulijan herkistymään joillekin säveltäjän raottamille ilmiöille tai yksityiskohdille musiikissa. Voiko juuri inhimillisyys olla se tekijä, joka auttaa kuulijaa lähestymään nykymusiikkia? Tärkeintä, että se tuntuu jossain.
Kaiken keskellä arki
Omassa työssäni säveltäminen lähtee minua puhuttelevasta arkikokemuksesta. Esimerkiksi Fàtima Boixin tilaaman teoksen Grass is singing es-klarinetille ja harpulle impulssina oli hienoin kuulemani ääni, joka syntyi siitä, kun ruoho jäätyi. Keski-Pohjanmaan kamariorkesterille ja Antti Leinoselle kirjoitettu Vyöry on sävelletty korona-aikana, kun huonot uutiset konserttien ja festivaalien peruutuksista vyöryivät yksi toisensa perään. Eeva Rysälle omistetun sellosoolon Wish impulssina oli 9-vuotiaan lapsen joululahjatoive siitä, ettei maailma loppuisi kesken, ja jousikvartetto Three point eight (Musiikin ajan tilaus) kuvaa suomalaisten luonnonvarojen kulutusta 3,8 maapallon verran. Säveltämisprosessissa tekijän on katsottava ensin sisäänpäin, jotta jotain hänen kokemuksestaan voi välittyä muille. Säveltäminen on yksi tapa prosessoida maailmaa. Esitysten myötä arkikokemus palautuu arkikokemukseen, ihmisten elämään.
En hakeudu taiteen pariin paetakseni todellisuutta. Hakeudun taiteen pariin tunteakseni voimakkaammin, tiedostaakseni ja ymmärtääkseni ihmisyyttä ja maailmaa syvällisemmin ja hahmottaakseni paremmin omaa rooliani säveltäjänä tässä yhteiskunnassa. Taiteen tehtävä ei ole pelkästään miellyttää, vaan herkistää kokijaa elinympäristön muutoksille. Pohjimmaisena on voimakas tunne ihmisyydestä tai laajemmin kaikesta olevasta. Musiikki saa meidät tuntemaan ja elämään intensiivisemmin.
Kirjoitus on muokattu Minna Leinosen puheenvuorosta Suomen Säveltäjät ry:n seminaarissa ”Inhimillisyys ja epäinhimillisyys sävellystyössä”, joka järjestettiin osana Tampere Biennalea 8.4.2022. Teksti julkaistiin myös Muusikko-lehdessä 2/2022.
Kuva: Heikki Tuuli