Sirja Nironen
& Antti Tiensuu

Harvinaislaatuisessa kävelykonsertissa ihastuttavan Sara Hildénin taidekokoelman äärellä esiintyvät lausunnasta palkittu näyttelijä Antti Tiensuu ja aikamme musiikin tulkitsija Sirja Nironen. Eeva-Liisa Mannerin novelli kietoutuu saumattomasti yhteen puhuttelevan musiikin kanssa.

Morfo blu on isokokoinen, äärimmäisen kaunis, kirkkaan sininen perhonen. Tiina Myllärisen samanniminen teos on inspiroitunut sen kuvitteellisesta elämästä aurinkoisena kesäpäivänä. Kuuletko siipien läpsytyksen, hienonhienot liikkeet, perhosen lentoonlähdön?

Olli Moilasen kaihoisan tunnelmallinen Laskostuu on tanssisoolo sellolle. Säveltäessään sitä hän ajatteli lempeästi keinuvia melodioita, jotka laskostuvat harmonioiksi ja sukeltavat sellon vapaisiin kieliin.

Elisar Riddelinin Väkevä on primaalitanssi, jonka juuret ovat suomalaisessa mytologiassa, väki- ja harakointiriittien tunnelmissa. Teos kuvaa loitsua ja sitä tilaa, missä sitä luetaan. Teos ei mene minnekään – se vain on olemassa.

Liza Limin ajatukset ovat sen sijaan lentäneet aina ulkoavaruuteen asti. an ocean beyond earth -teoksen meri viittaa Saturnuksen geologisesti aktiivisen Enceladus-kuun jäisen kuoren alta löytyneeseen valtamereen, joka löydettiin Nasan Cassini-lennolla saatujen tietojen perusteella. Tutkijat havaitsivat, että kuun kiertoradalla tapahtuvan hyvin vähäisen heilahtelun suuruus Saturnuksen kiertoradalla voidaan selittää vain, jos sen ulompi jääkuori ei ole jäätynyt kiinteäksi. Havainto merkitsee, että vesihöyryä, jäisiä hiukkasia ja yksinkertaisia orgaanisia molekyylejä, joita Cassini on havainnut kuun etelänavan lähellä olevissa murtumissa, ruokkii tämä valtava nestemäinen vesivarasto.

Tara Jovana Valkonen sävelsi Unohduksen laulun ”hautajaismusiikiksi” Kati Raitisen ja Christian Lindbladin installaatioon ’Surun jukeboksi’, joka oli esillä vuoden 2022 Mäntän Kuvataideviikoilla ja jonka ideana on jukeboksi, joka soittaa vain surullista sellomusiikkia. Valkonen halusi teoksella jatkaa Scordatura-sellosarjaansa tutkimalla erityisvirityksen antamia mahdollisuuksia uudella tavalla. Hän löysi Luis Pastorin runon ”Unohduksen laulu” ja sävelsi yhden säkeistöistä sarjan kolmanneksi osaksi – runsaan sekä poukkoilevan toisen osan vastapainoksi eli todella yksinkertaiseksi kappaleeksi:

Jokainen päivä lennät tuskaani kohti,
Kyyhkysen kuolemattoman lennon tavoin,
Ja ääneni ruo’ot joihin nojaat
Kutsuvat minut rakkautesi miekkaan
–Luis Pastor (käännös serbiasta suomeksi: Tara Jovana Valkonen)

Valkonen tulkitsi tekstin niin, ettei kertojan puhuttelema henkilö ole ihminen vaan vanhuus ja vanheneminen – tietoisuus, unohtaminen, lopulta kuolema.