Eva Alkula
& Reetta Näätänen

Monissa sävyissä värähtelevässä lounaskonsertissa luodaan impressioita eri maiden ja maailmojen välille. Vaikutteet ulottuvat Suomesta Japaniin ja Skotlantiin, Vuokko Nurmesniemen aaltokuviosta linnun siiveniskuihin sekä luonnonvireisiin pop- ja kansanmusiikkisitaatteihin. Kantele ja klarinetti säväyttävät poikkeuksellisen valovoimaisella yhteissoinnillaan. 

Yuiko Mukain teos Hommage sai innoituksensa Vuokko Nurmesniemen kangasprintistä Nasti. Teos tutkii siirtymistä kokonaiskuvasta pienten yksityiskohtien tarkasteluun. Klarinetin joustavat dynaamiset liikkeet sekä kanteleen sävelvaihtajilla toteutetut glissandot kuvailevat epäsymmetristen pisteiden muodostamaa aaltokuviota. 

Aaltoliikkeen käsittelyä jatketaan Adina Dumitrescun kanteleteoksessa Loch Nessin salaisuus. Tämä räiskyvän rytmikäs tuokiokuva on toinen osa Dumitrescun sarjasta Neljä hengitystä kanteleelle (2005). 

Juhani Nuorvalan teosta Kolme impromptua klarinetille ja kanteleelle (1995) on kutsuttu kanteleminimalismin klassikoksi. Meditatiivisuus ja soiva tila ovat voimakkaasti läsnä tässä yläsävelsarjaan ja mikrointervalleihin pohjautuvassa teoksessa. Toisessa osassa perkussiivisuus ja The Kinks -yhtyeeltä lainattu melodia ”You really got me” katkaisee meditatiivisuuden ja houkuttelee kuulijan hetkeksi tanssin pyörteisiin, kunnes taas kolmannessa osassa palataan alun tunnelmiin suomalaisen kansansävelmän johdattelemana. 

Veli-Matti Puumalan klarinettiteoksessa Envol käytetään erilaisia puhallusääniä kuvaamaan linnun lentoonlähtöä ja liitelyä. Lyhyen kaksiminuuttisen pyrähdyksen myötä avautuu äänimaisema lintuperspektiivistä.

Juha T. Koskisen Shibaraku rakentuu duo- ja soolo-osien vuorotteluun. Soolo-osissa yhtenä tekstuurin säikeenä kulkee muusikoiden lausuma teksti, Katri Valan (1901–1944) ja prinsessa Shokushin (1149–1201) kirjoittamat runot. Atago-Tengu lähtee hermostuneesti vyöryen liikkeelle, kuin kaukainen veden pyörre. Kanteleen soolo-osan kirkkaan ”taivasnäkymän”, Soran jälkeen kolmas osa Hataori kutoo aikaisempien osien aineksista tasapainoisen kokonaisuuden, jonka puitteissa molemmat soittimet täydentävät toisiaan. Sitä seuraava klarinetistin soolo-osa Seigetsu liikkuu hiljaisuudesta syttyvän ja sinne sammuvan äänen rajoilla, aivan kuten runossa unien piinaaman henkilön olotila keskellä yötä. Teoksen päättää tanssinomainen Miroku-odori.

Konsertin kesto on noin 60 minuuttia ja sen lopuksi järjestetään keskustelutilaisuus esiintyjien kanssa. Huomaathan, että Museo Milavidan näyttelyt ovat suljettuja näyttelynvaihdon vuoksi.