Marko Ylönen & Friends

Poikkeuksellinen yhdistelmä Suomen eturivin muusikoita omistautuu nykymusiikin klassikoille ja tuoreille teoksille herkästi, syvällisesti ja hämmästyttävällä taituruudella. Kokoonpanon on koonnut yhteen sellisti Marko Ylönen, joka on uransa aikana toiminut lukuisissa rooleissa solistina, orkesterien soolosellistinä, kamarimuusikkona, festivaalien taiteellisena johtajana ja opettajana.

Konsertin väkevät vastakohdat tummista sävyistä säkenöiviin sointiväreihin ja lumoaviin melodioihin kohottavat musiikillisen ilmaisuskaalan osiaan suuremmaksi kokonaisuudeksi. Aulis Sallisen Elegia Sebastian Knightille on saanut innoituksensa Vladimir Nabokovin vuonna 1941 julkaisemasta romaanista Sebastian Knightin todellinen elämä.

Ilari Kailan Hum and Drum on 12-minuuttinen duo sellolle ja pianolle. Nimi leikkii englannin kielen sanalla “humdrum”, joka tarkoitta arkista tai yksitotista: sävellyksessä laululliset kantilena-jaksot (humming) vuorottelevat perkussiivisen taonnan (drumming) kanssa.

Yhdysvaltalais-suomalaisen Lara Poen Figment II on osa sarjaa Three Figments, johon kuuluu kolme lyhyttä, eri kokoonpanoille sävellettyä teosta. Viululle ja sellolle sävelletty Figment II keskittyy pizzicato-tekstuureihin ja soveltaa kontrapunktisia tekniikoita.

Marko Ylönen on esittänyt vuosien varrella lukuisia Pehr Henrik Nordgrenin teoksia. Tämän vuoden tammikuussa tuli 80 vuotta Nordgrenin syntymästä, ja hänen tuotannostaan kuullaan nyt kvartetto klarinetille, viululle, sellolle ja pianolle.

Outi Tarkiaisen Tenderness on soiva tutkielma hellyydestä, jonka voima kannattelee koko ihmiskuntaa. Teoksessa vuorottelevat erilaiset helkkyvät ja hatarat tekstuurit, jotka rakentuvat hiljalleen sointipilviksi ja taittuvat lopulta maanläheiseen hymniin.

Mikel Urquizan selloteos Blond Venitien on saanut inspiraationsa punaisten hiusten sävyistä vaaleimmasta, joka hehkuu auringonnousun tai -laskun sävyissä. Luke Bedfordin In Black Bright Ink on puolestaan nimetty Shakespearen sonetin mukaan, jossa puhutaan rakkauden kirkkaiden tunteiden ikuistamisesta mustalla musteella.

Konsertin päättävässä teoksessa Kinesis kolmen soittimen soinnut sulautuvat yhteen luoden uuden instrumentin kaltaisia ääniä, erityisesti yhdistämällä kunkin soittimen perkussiivisia efektejä. Soinnin luomisen ohella säveltäjä Mioko Yokoyama oli kiinnostunut värähtelyn kontrolloinnista ja merkityksellisen hiljaisuuden luomisesta.