Uusinta Ensemble & Ánnámáret

Alkuperäiskansoilla on paljon sukupolvien aikana kumuloitunutta tietoa ja osaamista elämisestä luonnon kanssa. Tämä tieto välittyy meille pitkälti suullisena traditiona kulttuurin, kuten kansantarujen ja -laulujen kautta. Näin ollen saamme uutta tietoa maailmasta meille vieraiden maiden pitkäikäisiä kulttuureja kuuntelemalla.

Uusinta Ensemble yhdistää tässä konsertissa voimansa Nuorgamin tundralla poroja hoitavan perheensä kanssa asuvan Ánnámáretin eli Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin kanssa. Ánnámáretin taide nousee suoraan porosaamelaisten esi-isien nomadisesta kulttuurista. Joiku on saamelaisille puhutun kielen jatke, jossa laulamalla luodaan (tai saamelaisittain ’vastaanotetaan’) äänellinen kuva jostain kohteesta. Konsertin sävellettyjen teosten väleissä kuullaan Ánnámáretin soololuohteja ennen konsertin huipentavaa teosta, jossa ne yhdistyvät nykymusiikin kanssa uudenlaiseksi ilmaisuksi.

Jouni Hirvelä kertoo Uusinta Ensemblen tilausteoksensa Hohka (2026) heijastelevan vaikutelmia Gagakusta, vanhasta japanilaisesta hovimusiikista, joka kuulostaa samanaikaisesti ikiaikaiselta epänarratiivisessa aikakäsityksessään ja modernilta mikrotonaalisissa melodioissaan ja tihentyvissä rytmi-impulsseissaan. Gagaku-musiikille tyypilliset, suu-uruilla soitettavat ja luontoyhteyteen assosioituvat soinnut alkavat hohkata pianon sisältä teoksen lopussa elektronisesti.

Tanya Tagac on kanadalainen inuk-kurkkulaulaja ja monialainen taiteilija, joka on kotoisin Nunavutista Victoria Islandin eteläpuolelta. Sivunittinni (2015) eli suomeksi ”tulevat” on lainaus Tagacin kirjoittamasta runosta, joka tekijänsä mukaan pyrkii korjaamaan nykyihmisen luonnosta erkaantumisen aiheuttamaa ahdistusta ja muistuttamaan terveyden ja elämän todellisesta merkityksestä. Musiikin, joka on syntynyt Tagacin kurkkulaulun notatoinnista jousikvartetille, on tarkoitus ”tuoda pieni pala tätä maata tulevaisuuden muusikoille”.

Ánnámáret on tehnyt yhteistyössä espanjalais-suomalaisen säveltäjä Jaime Belmonten kanssa joikua ja nykymusiikkia yhteen tuovan teoksen Ráidu (2023). Belmonte ei halunnut kahlita saamelaisluohtien ilmeikkyyttä länsimaisin kahleisiin, vaan muokkasi omaa ilmaisuaan merkittävästi, jotta Ánnámáretin luohdit voivat esiintyä vapaasti koko potentiaalissaan. Tämä avasi säveltäjän käsitystä luovuudesta ja teki hänen musiikistaan lineaarisen sijaan kehämäistä ja modulaarista. Ráidun luohtien kohteena on suullisena perimänä vastaanottama anekdootti saamelaisten jäänteitä luvatta kuljettaneesta ryöväreiden porokaravaanista, joka juuttuu kesken hirvittävän tekonsa lumimyrskyyn kuin saamelaishenkien pysäyttämänä. Teos sisältää yhdeksän taitetta/luohtia, joiden järjestys ja toistuvuus päätetään esiintyjien kesken.

Konsertin kesto on noin 90 minuuttia (ei väliaikaa).

Teksti: Jarkko Hartikainen
taiteellinen johtaja, Uusinta Ensemble