tampereraw

TampereRaw

// KONSERTTI

  • 3.4.2020 (lähetys klo 19.02-21.40)
  • Yle Radio 1

Tuomas Turriago – kapellimestari

Reetta Näätänen – klarinetti, Tatevik Ayazyan – viulu, Elina Sipilä – sello, Tuomas Turriago – piano, Lea Antola – viulu, Ville Hautakangas – piano, Seppo Planman – huilu, Janne Pesonen – klarinetti, Pauliina Koskela – käyrätorvi, Anna Angervo – viulu, Heili Hannikainen – alttoviulu, Maija Juuti – sello, Petri Mäkiharju – kontrabasso

Vuonna 2001 toimintansa aloittanut TampereRaw on pääosin Tampere Filharmonian soittajista koostuva kamariyhtye, joka on perustamisestaan lähtien keskittynyt vahvasti uuteen suomalaiseen konserttimusiikkiin.

Per Aspera

Kun viulutaiteilija Kreeta-Julia Heikkilä tilasi minulta teoksen viululle, klarinetille, sellolle ja pianolle joka pohjautuisi tavalla tai toisella suomalaiseen kansanperinteeseen tai –musiikkiin, ironinen mieleni kehitti heti jonkinlaisen antiteesin: päätin että teos pohjautuu laulunpätkään joka ei ole suomalainen eikä myöskään kansanlaulu. Tämä ehkä heijastaa aikamme juurettomuutta ja perinteettömyyttä tavalla tai toisella. Asian voi ainakin halutessaan nähdä niin. Teemanpätkä, jolle teos pohjautuu, lienee aika monelle tuttu, mutta hienotunteisuussyistä jätän sen nimen nyt tässä mainitsematta.  Per Aspera on kirjoitettu löyhään muunnelmamuotoon. Teoksen aikana 12-sävelriviksi punottu, edellä jo mainittu teemanpätkä vierailee hyvin vastakohtaisissa tunnelmissa. Lopulta teos huipentuu hyvinkin kaihoisan surumieliseen sekvenssiin, jonka päätteeksi teema esiintyy sellossa pizzicatona, viulun, klarinetin ja pianon säestäessä pitkillä kaarroksilla. Lopun tunnelma on seesteinen, surumielisen kaukainen ja mietteliäs. Teoksessa jatkuu pitkään tyylissäni näkynyt murros, jonka seurauksena käsittelen yhä kolmisointupohjaisempia aineksia, tosin lähinnä 1900- ja 2000-lukujen keinovaroin. Tavoitteena on yhä soivempi ja yläsävelisempi kudos.
– Tuomas Turriago

The Droplet and the Ocean

The Droplet and the Ocean on saanut innoituksensa Jean Sibeliuksen varhaisesta sävellyksestä Vattendroppar (Vesipisaroita). Se on viululle ja sellolle sävelletty kappale, jonka pizzicato-elementin halusin tuoda myös omaan teokseeni. The Droplet (pisara) leikittelee lyhyinä pizzicato-tyylisinä välähdyksinä liikkuen instrumentilta toiselle. Pisara aloittaa matkansa kepeästi, kasvaa useampien pisaroiden joukoksi ja käy läpi erilaisia virtoja ja pyörteitä. Kappaleen toinen elementti, meri, esittäytyy pianon klusteriaaltojen muodossa. Myös klarinetti ja viulu tulevat hetkittäin imaistuksi mukaan meren vellovaan massaan tuoden sinne nopeita juoksutuksia, pyörteitä ja kohinaa. Pisara ja meri kohtaavat lukuisin eri tavoin; leikkisästi, villisti, salaperäisesti ja synkästi. Lopulta tyyntyy ja pisara sulautuu osaksi merta. Halusin kappaleeseen valoisan tunnelman. Tähän minua innoitti aurinkoinen Reetta, jolle kappale on omistettu.  The Droplet and the Ocean sai ensiesityksensä Hokkaido Sibelius Societyn tilaisuudessa Japanin Sapporossa. Tästä syystä valitsin tilausteokseeni pisaran kokoisen viittauksen Sibeliukseen, jonka työ yhä kantaa merimatkojenkin taa.
– Jonne Valtonen

Taival

Useissa teoksissani koko parikymmenvuotisen säveltäjäurani aikana on ollut ulkomusiikillinen innoittaja. Luonto tai luonnonilmiö on ollut minulle monessa näistä erityisen tärkeä, mainittakoon jousikvartetto Auringonmiekka (La Spada del Sole, 2008), viululle ja pianolle sävelletty Valon ääniä (Los Sonidos de la Luz, 2018), sooloharmonikkateokset Vuo (2005) ja Jiän iänj (Sound of Ice, 2014) ja kamariorkesterisarja Siinto (2017). Luovuin 2010-luvulle tullessa tunnistettavasta persoonatyylistä ja niinpä teoksieni musiikillinen kirjo viime vuosina on ollut suuri. Tuotantoni tältä ajalta sisältää todellisia musiikillisia häröpalloja, kuten esitystaidetta ja oopperailmaisua yhdistelevän Oopperaa arjessa -trilogian (2010–2014) ja toisaalta tyylipastissinomaisia teoksia, kuten uusklassinen Liikutus (2020) kamariorkesterille ja moni Livesävellysprojektini (2014–) miniatyyreistä, jotka olen säveltänyt konserttisaleissa konserttien aikana yleisön antamien toiveiden mukaan ja jotka muusikot ovat kantaesittäneet prima vista, suoraan nuoteista, konsertin lopuksi. Taival (2019) on vahvasti luontoelämyksien innoittama teos. Se edustaa tuotannossani Siinnon tavoin ”uuskokkoslaista” linjaa. Tällä esteettisellä valinnalla on luontoelämysten musiikillisen kuvailun lisäksi samalla mukava ärsyttää nykymusiikkipuristeja. Taival on sävelletty suoraan alusta loppuun, ilman muita luonnoksia kuin erään Tiilikkajoen kansallispuistoon tehdyn vaellusreissun luontoelämyksiä muistellen, sävellystyön ollessa mystistä ja musiikin suoraan annettua, suuresti arvostamani Einojuhani Rautavaaran ja lukuisten suomalaisten 1900-luvun jälkipuoliskon karvalakkisäveltäjien hengessä.
– Pasi Lyytikäinen

Völjy

Henri antoi minulle oikeuden kertoa teoksestaan. Ensikosketukseni Henri Sokan musiikkiin tuli syksyllä 2013 kun Jouni Kaipainen soitti minulle hieman ahdistuneena ja pyysi voisinko opetella pikaisella aikataululla Henrin säveltämän Pianosonaatin, koska teoksen alkuperäinen esittäjä oli tapaturmaisesti murtanut ranteensa. Kantaesitykseen oli alle kaksi viikkoa aikaa. Tartuin haasteeseen ja tuntui että Henrin sävelkieli oli minulle helposti lähestyttävää. Kantaesitys sujui hyvin ja yhteistyömme jatkui pian; tilasin Madetoja-säätiön avustamana Henriltä Pianokvinteton ”Nää virrat unieni alla” joka kantaesitettiin vuonna 2015. Völjy on valoisa ja onnellinen teos. Minulle se kuvastaa sitä hyvyyttä joka meitä alinomaa ympäröi, ihmiskunnan päinvastaisista yrityksistä huolimatta.
– Ville Hautakangas
(Teos on osa pianisti Ville Hautakankaan eri säveltäjiltä tilaamaa 12 kantaesityksen kokonaisuutta.)

Koronapandemian vuoksi konsertin ohjelma on mukautettu radiofestivaalille sopivaksi. Perjantain lähetyksessä kuullaan myös kaksi radiofonista teosta: Maija Hynnisen Aina on tänään − It is always today ja Jovanka Trbojevićin CreationGame.

// Sävellykset

Tuomas Turriago (*1979): Per Aspera (2013)
Jonne Valtonen (*1976): The Droplet And The Ocean (2019)
Henri Sokka (*1989): Völjy (2018)
Pasi Lyytikäinen (*1975): Taival (2019) (kantaesitys)

// Linkit