TampereRaw 25 vuotta

TampereRaw’n 25-vuotisjuhlakonsertti Juuret palaa nimensä mukaisesti alkupisteelle ja siihen hetkeen, kun yhtye otti varovaisia ensiaskeleitaan 2000-luvun alun tamperelaisessa varsin vakiintuneessa kulttuurikentässä. Konsertin ohjelma on kunnianosoitus niille säveltäjille ja yhteistyökumppaneille, jotka ovat omalta osaltaan mahdollistaneet sen, että TampereRaw’n toiminta on aikanaan lähtenyt versomaan uutta ja elinvoimaista klassista nykymusiikkia. Lisäksi haluamme konsertissa nostaa esille uusien sukupolvien merkityksen niin tulevaisuuden musiikkielämän rakentajina kuin sen monimuotoisuuden säilyttäjinäkin.

Konsertin avaa itseoikeutetusti vuonna 2024 valmistunut Ilari Laakson teos Pihakeinun talviuni. Ilarin vaikutus tamperelaisen vahvan ja omaleimaisen sävellysperinteen syntymiseen on kiistaton. Hän kutsui säveltäjä Jouni Kaipaisen Pirkanmaan ammattikorkeakouluun opettajaksi, mistä seurasi suurenmoisen uuden säveltäjäsukupolven muodostuminen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Innovatiivisen rehtorin uran lisäksi Ilari Laakso on myös itse säveltäjä. Konsertissa kuultava Laakson teos on saanut inspiraationsa Sakari Seppälän valokuvasta, jolle Seppälä oli antanut nimeksi Pihakeinun talviuni. Lumitaakan alla lepäävä keinu muistuttaa meitä siitä, että kesää ja valoa odottaa puutarhan lisäksi myös koko kulttuuriala.

Jonne Valtonen on kirjoittanut TampereRaw’lle pianokvinteton Sivuraide, jonka ensiesitys kuullaan ja koetaan tässä Juuret-konsertissa. Jonnen ja yhtyeen yhteinen historia on pitkä ja odotamme innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tässä konsertissa kuultava teos on saanut alkusysäyksensä säveltäjän opiskeluaikojen junamatkalla Tampereelta Poriin. Säveltäjä kertoo hauskasti, että matkustuspäivä oli harvinaisen kuuma ja junan vaunut olivat sitä vanhempaa, jo käytöstä poistettua mallia. Vaunuissa ei ollut ilmastointia, minkä lisäksi suurin osa vaunun penkeistä tuntui olevan löysähkösti kiinni kantimissaan. Junan liike sai penkit reagoimaan eri tahdissa, rytmin pysyessä kuitenkin puuduttavan tasaisena. Matkalla torkahtanut säveltäjä sisäisti hikisen junamatkan alitajuntansa syövereihin ja kirjoitti siitä meille pianokvinteton. Matka-ajatukseen liittyi lopulta myös abstraktimpia ajatuksia uni- ja valvetilan vaihteluista, sekä pohdintoja elämämme pää- ja sivuraiteista.

Cecilia Damströmiltä kuulemme tässä konsertissa soolosellolle kirjoitetun Aveo-teoksen. Cecilia ja TampereRaw ovat tehneet pitkään läheistä yhteistyötä. Cecilia Damströmin kantaa ottava Earth Songs -viulukonsertto oli yhtyeen kantaesitys ja kuvastaa hyvin molemminpuolista tarvetta nostaa esiin taiteen keinoin yhteiskunnassa ilmeneviä epäkohtia. Myös Aveo muistuttaa meitä maailmaa kohtaavista haasteista. Latinankielinen sana aveo voi tarkoittaa sekä jäähyväisiä että kaipuuta. Teos on kirjoitettu vuonna 2022 ja se on omistettu kaikille pitkäaikaista koronavirusta sairastaville, joita on tällä hetkellä maailmanlaajuisesti arviolta yli 65 miljoonaa. Osa heistä on joutunut sanomaan jäähyväiset normaalille elämälle. Säveltäjän mukaan Aveossa voi kuulla sen, miten sairaus leviää kehossa kuin aggressiivinen ulkopuolinen voima. Sello ilmaisee välillä tinnitusta, sydämen rytmihäiriöitä ja turhautumista sekä parannuksen kaipuuta.

Jouni Kaipainen on säveltäjäpersoona, joka on vaikuttanut TampereRaw’n syntyyn vahvasti. Jouni kannusti pyyteettömästi nuoria muusikoita, jotka unelmoivat uuden nykymusiikkiyhtyeen perustamisesta lempääläläisen omakotitalon olohuoneessa kesällä 2021. Jouni suunnittelikin TampereRaw’lle kaksi näyttävää ja kunnianhimoista avajaiskonserttia, joiden jälkeen yhtyeen oli helpompia aloittaa omaa varovaista taiteellista suunnitteluaan. Jouni Kaipainen toivoi myös, että ottaisimme yhtyeen nimeksi hänen ystävänsä, Anders Hillborgin teoksen nimen. Tästä vaikeasti äännettävästä ja kirjoitettavasta nimestä olemme kiitollisina kärsineet jo 25 vuotta. Tässä konsertissa kuulemme Jouni Kaipaisen Luminoson vuodelta 2006. Teos on kirjoitettu klarinetille, sellolle ja pianolle. Luminoson kantaesityksessä soitti myös tässä konsertissa lavalle nouseva sellisti Maija Juuti. Maija kertoi, että tarkoituksena oli saada teokselle myös lisäosia, mutta kohtalo puuttui valitettavasti peliin, kun Jouni menehtyi pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana vuonna 2015.

Eelis Uusivirta edustaa Juuret-konsertissa nykymusiikin ja tamperelaisen sävellysopetuksen tulevaisuutta. Eelis osallistui teoksellaan Tampere Biennalen ja TampereRaw’n järjestämään teoshakuun, jossa etsittiin konserttiohjelmaan uutta kokonaisuuteen soveltuvaa mielenkiintoista sävellystä. Eelis Uusivirran Maininki on sävelletty huilulle, klarinetille ja laajennetulle jousikvartetille. Teoksessa sukelletaan konsertin teeman mukaisesti mainingin syntytarinaan ja matkaan, jonka se tekee luoksemme. Kuulemme konsertissa teoksen ensiesityksen. Korkeatasoisen teoshaun raatiin Eeliksen teos teki vaikutuksen omaleimaisuudellaan ja koskettavuudellaan.

TampereRaw toivoi, että konsertissa kuultaisiin myös Tampere Biennalen taiteellisen johtajan, Minna Leinosen, teos. Minnan ympärille kietoutuvat niin TampereRaw’n, Tampere Biennalen kuin Pirkanmaan ammattikorkeakoulun sävellysluokan juuret. Aikanaan, kun Jouni Kaipainen suunnitteli Tampere Biennalen taiteellisena asiantuntijana festivaalia, hän ehdotti TampereRaw’n konserttiin nuoren opiskelijansa työtä. Jounin mielestä Minna oli lupaava nuori säveltäjä ja yksi harvoista musiikillisista humoristeista. Tästä konsertista alkoi Minna Leinosen ja TampereRaw’n pitkäaikainen yhteistyö ja ystävyys, joka on kantanut hedelmää ja tuonut iloa yhtyeemme lisäksi myös koko suomalaiselle kulttuurikentälle.

Minna Leinosen konsertissa kuultava teos Soisin juontaa juurensa supisuomalaisesta luonnosta. Onhan Suomi maailman soisin maa. Sana suo viittaa myös soivuuteen ja sallivuuteen, ja teoksen äänteellinen innoitus kumpuaa sanoista räme ja aapa. Teoksessa suo näyttäytyy vastakohtien tilana: se ei ole maata eikä vettä, vaan molempia. Kansanperinteessä suo liittyy tuntemattomaan ja alitajuiseen – pelon ja inhon rinnalla se on myös arvostuksen ja kunnioituksen kohde. Tämä kahtiajakoisuus muodostaa teoksen dramaturgisen ytimen. Kuten aina, Minnan teoksissa on paljon monimerkityksellisyyttä ja syvyyttä, johon niin soittaja kuin kuulijakin voi helposti tarttua.

Juuret konsertin päättää TampereRaw’n pitkäaikaisen ystävän ja luottosäveltäjän, Roope Mäenpään, kantaesitys Ei ole kevät, ei syksy – laulusarja Mirkka Rekolan (1931–2014) runoihin kokoelmista Vedessä palaa (1954) ja Valekuun reitti. Roope kertoo, että vokaalimusiikissa on hänelle jotain aivan erityistä. Teoksen valmistuttua säveltäjä pystyi palaamaan musiikkia pitkin, kuin Hannun ja Kertun leivänpalapolkua, siihen hetkeen, jolloin alkuteoksen runot alkoivat ensimmäisen kerran soida hänen mielessään. Mirkka Rekolan tekstit on sävelletty teoksen solistia, Iris Candelariaa ajatellen.

Teoksen juuret ovatkin säveltäjälle poikkeuksellisen selkeästi läsnä vielä valmista teosta tutkaillessa. Laulusarjan peruspilarina toimivat Roopen valitsemat runot Rekolan varhaisista ja myöhäisistä teoksista. Säveltäjä kutsuu tätä arkkitehtuuriksi, joka määrittää laulusarjan elämänkaaren. Rekolan runoissa sanat tulevaisuudesta katsovat usein taaksepäin, ja toisaalta menneestä kertovat säkeet maalaavat kuvaa osin varsin melankolisesta nyt-hetkestä ja tulevasta. Roope koki sävellystyössä tehtäväkseen säilyttää ja heijastaa. Se on myös se sanoma, jota TampereRaw haluaa työllään välittää ja toteuttaa. Toivotamme nautinnollista konserttia ajassa elävän ja juuristaan versoavan uuden musiikin parissa!

Konsertin kesto on noin 75 minuuttia.

Teksti: Anna Angervo
TampereRaw’n taiteellinen johtaja ja tuottaja