Eero Saunamäki
Eero Saunamäki

Eero Saunamäki

Eero Saunamäki – nokkahuilu

Tutustuin suomalaiseen nokkahuilulle ja taustanauhalle sävellettyyn musiikkiin ensimmäisen kerran 15 vuotta sitten. Innostuin taustanauhan tarjoamista mahdollisuuksista ja sen innoittamana tilasin vuonna 2009 uuden teoksen Timo Forsströmiltä. Samoihin aikoihin hollantilainen kollegani Erik Bosgraaf teki tilaustyötä suomalaisten säveltäjien Tomi Räisäsen ja Sami Klemolan kanssa, ja viitisen vuotta sitten sain idean esittää kaikki suomalaiset teokset nokkahuilulle ja nauhalle yhdessä konsertissa.

Ongelmana oli, että teoksia ei ollut vielä tarpeeksi: konsertista tulisi lyhyenläntä ja sille olisi hankala rakentaa draaman kaarta. Aloin pohtia, keneltä voisin tilata uuden teoksen, mutta sitten aikani ja energiani vei kantaesittämäni Jukka Tiensuun nokkahuilukonsertto, jota aloin esittää suomalaisten sinfoniaorkesterien solistina.

Sooloresitaali-idea ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan. Ensimmäisenä koronakeväänä kuuntelin juoksulenkillä Panu Savolaisen Panurama-podcastia, jossa oli vieraana Tapani Rinne. Inspiroiduin Tapanin puheista suuresti ja ymmärsin, että tässähän on uuden tilausteokseni säveltäjä! Tapani innostui ideasta, aloin hakea apurahoja ja lopulta Teosto myönsi hankkeeseen tukea. Uusi sävellys saatiin syntymään.

Eero Saunamäki
Eero Saunamäki

Tässä konsertissa kuullaan erittäin monipuolinen kattaus suomalaista elektroakustista musiikkia viimeisen reilun 20 vuoden ajalta. Teosten säveltäjät edustavat eri genrejä ja sukupolvia, ja kokonaisuus on esittäjänsä näköinen ja kuuloinen.

Kantaesitin Timo Forsströmin teoksen In Space Regiment vuonna 2009 Suomenlinnan planetaariossa. Vanhaa marssisävelmää mukaileva teema tempaa mukaansa, ja modernin Helder-tenorinokkahuilun monipuolinen sointi tulee esille varsinkin improvisatorisissa jaksoissa.

Jarmo Sermilän teoksen La fille joue aux oiseaux de nuit (1998) tilaajan Helle Kristensenin ulkonäkö toi Sermilälle mieleen Debussyn tunnetun preludin pellavatukkaisesta tytöstä. Preludin alkumotiivi onkin helposti tunnistettavissa äänimateriaalissa. Basso- ja sopraanonokkahuiluja hyödyntävä teos toistaa lyhyitä kuvioita, ja soittaja pääsee keskustelemaan kuvitteellisten lintujen kanssa.

Eero Saunamäki
Eero Saunamäki

Lentamente (2014), hitaasti. Sami Klemolan teoksen lähtökohtina on hälyn lyyrisyys ja hitaasti liikkuva tekstuuri. Musiikki etenee hengityksen rytmin mukaisesti, kunnes elektroninen osuus johtaa staattiseen, hengästyttävään kohinaan. Coda palauttaa hengityksen, tosin hieman katkonaisena.

Haminan Lipputornissa vuonna 2018 kantaesitetty Tomi Räisäsen Pikkuväki on arkaaisia metsätunnelmia mieleen tuova teos, jonka lähtökohtana on myyttisen petoeläimen karjaisua muistuttava efekti. Muinaissuomen sana ”väki” on tarkoittanut luonnonpaikkoihin ja
-elementteihin sekä ympäristöön liittyvää voimaa, jota haltiat ja muut yliluonnolliset olennot käyttivät.

Tapani Rinteen Installation 2 (2022) on sooloteos Paetzold-kontrabassonokkahuilulle ja elektroniikalle pitäen sisällään kaksi luuppipedaalia ja kaikulaitteen. Minimalismin perinteistä ammentava, noin kahdeksanminuuttinen teos värähtelee impressionistisilla ambient-taajuuksilla.

Räisäsen Dive (2015) on saanut inspiraationsa taivaalla kaartelevasta merilinnusta, joka tiirailee alapuolellaan uivaa kalaparvea ja taidokkaasti syöksysukeltaa nappaamaan saalista. Parin onnistuneen syöksyn jälkeen sukellus osuukin erehdyksessä meressä kelluvaan öljylauttaan; epäonnisen merilinnun viimeinen lento.

KUVAT: Ville Paul Paasimaa & Eero Saunamäki
Teksti: Eero Saunamäki

SÄVELLYKSET

Timo Forsström (*1961): In space regiment (2009)
Jarmo Sermilä (*1939): La fille joue aux oiseaux de nuit (1998)
Sami Klemola (*1973): Lentamente (2014)
Tomi Räisänen (*1976): Pikkuväki (2018)
Tapani Rinne (*1962): Installation 2 (2022) (ke)
Tomi Räisänen (*1976): Dive (2015)

Linkit

Linkit / Säveltäjät